Sana elettäväksi kesäkuu 2013  

”Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa.”
(1 Piet. 2:20)

Apostoli Pietari kuvailee kirjeessään seurakunnilleen käytännön elämää aidossa evankeliumin hengessä ajatellen erityisesti niitä olosuhteita ja elämän ehtoja, jotka leimaavat itse kunkin arkipäivää.

Tässä hän osoittaa sanansa orjille, joista oli tullut kristittyjä ja joiden  osana kaikkien sen ajan orjien tavoin oli kärsiä täysin epäoikeudenmukaista kohtelua ja suoranaista vääryyttä. Laajemmassa mielessä nämä sanat on osoitettu kaikille niille, jotka eri aikoina ja eri tilanteissa joutuvat kärsimään vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta heitä korkeammassa tai heidän kanssaan tasa-arvoisessa asemassa olevien lähimmäisten taholta.

”Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa.”

Apostoli varoittaa näitä ihmisiä lankeamasta reagoimaan vaistonvaraisesti, mikä voisi tapahtua hyvin helposti tällaisissa tilanteissa. Hän kehottaa heitä jäljittelemään Jeesuksen suhtautumistapaa ja päinvastoin vastaamaan rakkaudella, niin että he oppisivat näkemään myös näissä vaikeuksissa ja väärinkäsityksissä armon, toisin sanoen Jumalan salliman tilaisuuden elää käytännössä todella kristityssä hengessä. Kaiken lisäksi he voivat tällä tavoin johdattaa rakkaudella Kristuksen luo myös lähimmäisensä, joka ei ymmärrä heitä.

”Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa.”

Jotkut saattavat näitä tai vastaavia sanoja lukiessaan väittää kristinuskon kannattavan liioiteltua alistumista, joka saa omantunnon nukahtamaan tehden siitä voimattoman taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Mutta se ei ole totta. Jos Jeesus kehottaa meitä rakastamaan myös niitä, jotka eivät ymmärrä meitä tai tekevät meille vääryyttä, sen tarkoituksena ei ole tehdä meistä välinpitämättömiä epäoikeuden-mukaisuuden suhteen, päinvastoin! Hän tahtoo opettaa meille, kuinka voimme rakentaa todella oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Voimme tehdä niin levittämällä aidon rakkauden henkeä aloittamalla itsestämme, niin että olemme valmiit rakastamaan ensimmäisinä lähimmäisiämme.

”Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa.”

Kuinka nyt toteutamme tämän kuukauden Elämän sanaa? Mekin voimme olla monin eri tavoin väärinymmärrettyjä ja huonosti kohdeltuja. Voimme kohdata epähienoutta, epäkohteliaisuutta ja jopa pahaa tarkoittavaa tuomitsemista, loukkausta ja varsinaista epäoikeudenmukaisuutta.

Jos niin onkin, meidän on kaikissa näissäkin tilanteissa oltava todistuksena rakkaudesta, jota Jeesus on tullut tuomaan maan päälle, kaikkia kohtaan – siis myös niitä, jotka tekevät meille vääryyttä.

Tämänkertainen sana muistuttaa meitä siitä, että vaikka puolustammekin aivan oikein oikeutta ja totuutta, emme saa koskaan unohtaa, että ensimmäinen velvollisuutemme kristittyinä on rakastaa toista. Sen vuoksi meidän on suhtauduttava häneen uudella tavalla, ymmärtämyksellä, hyväksyen ja valmiina antamaan anteeksi, niin kuin Jeesus suhtautuu meihin. Sillä tavoin myös puolustaessamme omaa näkökantaamme emme koskaan katkaise suhdetta lähimmäiseemme, emmekä lankea kiusaukseen kantaa kaunaa tai kostaa.

Sillä tavoin mekin voimme Kristuksen rakkauden välikappaleina johdattaa lähimmäisemme Jumalan luo.

Chiara Lubich       
(toukokuu 1990)