Sana elettäväksi tammikuu 2011  (januari 2011)

Myös tänä vuonna vietetään monissa maissa Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa 18. – 25. tammikuuta, kun taas joissain maissa sitä vietetään helluntaina. Niin kuin muistamme, Chiaralla oli tapana kommentoida rukousviikon tekstiä. Tänä vuonna rukousviikon tekstiksi on valittu lause Apostolien teoista: ”Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Apt. 2:42) Ehdotamme mietiskeltäväksi ja elettäväksi seuraavaa Chiaran kommenttia, jonka hän kirjoitti vuonna 1994 Apostolien tekojen neljännen luvun 32. jakeeseen.

”Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.”
(Apt. 4:32)

Tämä on yksi niistä kohdista, joissa Apostolien tekojen kirjoittaja kertoo meille Jerusalemin alkuseurakunnan elämästä. Sille näyttää olleen tyypillistä aivan erityinen hengellinen raikkaus ja elinvoimaisuus, mikä käy ilmi näiden kristittyjen rukouksesta ja todistuksesta, mutta ennen kaikkea heidän suuresta ykseydestään, jonka Jeesus oli tahtonut Kirkkonsa erehtymättömäksi tuntomerkiksi ja hedelmällisyyden lähteeksi.

Pyhä Henki annetaan kasteessa kaikille niille, jotka ottavat vastaan Jeesuksen sanan. Koska Pyhä Henki on rakkauden ja ykseyden henki, se tekee kaikista uskovista yhtä ylösnousseen Kristuksen ja toinen toistensa kanssa auttaen heitä voittamaan kaikki rotujen, kulttuurien ja sosiaaliryhmien väliset erot.

”Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.”

Mutta tarkastelkaamme lähemmin, millainen tämä ykseys oli.
Pyhä Henki sai aikaan kristittyjen keskuudessa ennen muuta sydänten ja mielten ykseyden. Se auttoi heitä pääsemään niiden tunteiden yli, jotka estivät veljellistä yhteyttä.

Suurin este ykseydelle onkin itsekeskeisyytemme, se, että takerrumme tiukasti omiin ajatuksiimme, mielipiteisiimme ja henkilökohtaiseen makuumme. Juuri itsekkyytemme kasvattaa muureja, joiden taakse eristäydymme ja joiden ulkopuolelle jätämme toisin ajattelevat.

”Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.”

Pyhän Hengen vaikuttama ykseys ilmeni Jerusalemin uskovien elämässä myös toisella tavalla; mielten ja sydänten ykseys toteutui konkreettisessa solidaarisuudessa. Jokainen antoi omastaan niille veljille ja sisarille, jotka olivat puutteessa. Koska ykseys oli aitoa, oli mahdotonta kuvitella, että yhteisössä toiset olisivat eläneet runsaudessa toisten ollessa ilman välttämättömintä.

”Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.”

Kuinka voimme elää tämänkertaista Sanaa? Se korostaa sitä yhteyttä ja ykseyttä, johon Jeesus niin hartaasti meitä kehotti ja jonka toteuttamista varten Hän lahjoitti meille Pyhän Henkensä.

Pyrkikäämme sen vuoksi Pyhän Hengen ääntä kuunnellen kasvamaan kaikin tavoin tässä yhteydessä. Ensiksikin voimme kasvaa hengellisellä tasolla, kun yritämme voittaa itsessämme kaiken sen, mikä voisi uhata ykseyttä. Olisi esimerkiksi ristiriitaista haluta olla yhtä Jeesuksen kanssa ja samanaikaisesti käyttäytyä itsekkäästi muita kohtaan, kulkea itse kukin omaan suuntaansa toinen toistaan arvostellen ja oman piirinsä ulkopuolelle sulkien. On siis tarpeen, että uudistamme kääntymyksemme Jumalan puoleen, joka tahtoo meidän kaikkien olevan yhtä.

Tämä sana auttaa meitä lisäksi ymmärtämään yhä paremmin sen ristiriidan, joka vallitsee kristinuskon ja omaisuuden itsekkään käytön välillä. Se auttaa meitä mahdollisuuksiemme rajoissa aitoon solidaarisuuteen kaikkia avun tarpeessa olevia kohtaan.

Koska tämän kuukauden aikana vietämme myös rukousviikkoa kristittyjen ykseyden puolesta, tämä sana kehottaa meitä rukoilemaan ja vahvistamaan yhteyttämme ja rakkauttamme toisiin kirkkoihin kuuluvien veljiemme ja sisartemme kanssa, joihin meitä jo nyt yhdistää sama usko ja sama Kristuksen henki, jonka olemme saaneet kasteessa.

Chiara Lubich (1994)