Sana elettäväksi elokuu 2012 

”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.”  (Matt. 10:32-33)   

Nämä ovat meille kristityille todella lohduttavia ja rohkaisevia sanoja. Niissä Jeesus kehottaa meitä elämään uskomme mukaisesti, sillä ikuisuutemme laatu riippuu siitä, miten suhtaudumme häneen tässä elämässä. Jos tunnustamme hänet ihmisten edessä, hänkin tunnustaa meidät Isänsä edessä. Jos puolestaan kiellämme hänet ihmisten edessä, hänkin kieltää meidät Isänsä edessä.

”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.”

Jeesus muistuttaa meitä palkkiosta tai rangaistuksesta, jotka meitä odottavat tämän elämän jälkeen, koska hän rakastaa meitä. Hän tietää, niin kuin eräs kirkkoisä on sanonut, että toisinaan rangaistuksen pelko on tehokkaampi kuin kaunis lupaus. Sen vuoksi hän samanaikaisesti sekä vahvistaa toivoamme päättymättömästä ilosta että herättää meissä tuomion pelkoa.

Häntä kiinnostaa vain se, että pääsisimme elämään ikuisesti Jumalan yhteydessä. Sehän onkin ainoa asia, jolla loppujen lopuksi on merkitystä. Sitä varten meidät on luotu ja vain sillä tavoin saavutamme syvimmätkin pyrkimyksemme ja pääsemme täydellisesti toteuttamaan itsemme. Sen tähden Jeesus kehottaa meitä ”tunnustamaan” hänet jo täällä maan päällä.

Jos sen sijaan emme tässä elämässä tahdo olla missään tekemisissä hänen kanssaan, vaan kiellämme hänet, emme enää löydä yhteyttä häneen silloinkaan, kun siirrymme täältä tuonpuoleiseen elämään.

Maallisen vaelluksemme päättyessä Jeesus ainoastaan vahvistaa Isän edessä sen valinnan, jonka itse kukin on elämässään tehnyt, ja saattaa näin voimaan sen seuraukset. Puhuessaan viimeisestä tuomiosta hän osoittaa, kuinka tärkeitä ja vakavia maan päällä tekemämme päätökset ovat, sillä niistä riippuu koko ikuisuutemme.

”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.”
 
Kuinka voimme käyttää hyödyksemme tämän Jeesuksen varoituksen? Miten elää tätä hänen Sanaansa?
Hän itse sanoo sen: ”Joka tunnustautuu minun omakseni…” Päättäkäämme siis tunnustautua hänen omikseen ihmisten edessä, yksinkertaisesti ja vilpittömästi. Olkaamme välittämättä siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Jättäkäämme keskinkertaisuus ja kompromissit, jotka estävät meitä elämästä aidosti ja täysipainoisesti myös kristittyinä.

Muistakaamme, että meidät on kutsuttu todistamaan Kristuksesta. Hän tahtoo, että hänen sanomansa rakkaudesta, rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta saavuttaisi kaikki ihmiset juuri meidänkin kauttamme. Todistakaamme siis hänestä, minne elämä meidät viekin; perheen pariin, työpaikalle, opiskelutovereiden tai ystävien keskuuteen. Todistakaamme hänestä ennen kaikkea käyttäytymisellämme; elämällä rehellisesti ja toisia kunnioittaen, kiinnittämättä sydäntämme rahaan ja jakamalla lähimmäistemme ilot ja surut.

Todistakaamme hänestä erityisesti keskinäisellä rakkaudellamme ja yhteydellämme, niin että se rauha ja ilo, jonka Jeesus on luvannut hänen yhteydessään eläville, voi täyttää sielumme jo nyt ja tulla toistenkin osaksi.

Jos joku sitten kysyy meiltä syytä käyttäytymiseemme tai ihmettelee rauhallisuuttamme tässä huolien täyttämässä maailmassa, vastatkaamme silloin nöyrästi ja vilpittömästi, mitä Pyhä Henki meille sanoo. Näin todistamme Kristuksesta myös sanojen ja ajatusten tasolla. Tällä tavoin ehkä monet Jumalaa etsivät voivat löytää hänet.

Joskus meidät voidaan ymmärtää myös väärin, voimme kokea vastustusta, joutua naurunalaisiksi tai peräti vainon kohteiksi. Jeesus on varoittanut meitä myös kaikesta tästä: ”Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin.” (Joh. 15:20)

Olemme kuitenkin oikealla tiellä. Jatkakaamme rohkeasti todistustamme hänestä vaikeuksienkin keskellä, asettaen alttiiksi elämämme. Päämäärämme on sen arvoinen: Ikuinen Elämä, missä rakkautemme kohde, Jeesus, tunnustaa meidät omikseen Isänsä edessä taivaissa.

                                                                                             Chiara Lubich (1984)